Tämä on ehdottomasti ollut tämän lukuvuoden hirvein viikko - tähän mennessä. Kaikki mahdolliset kouluhommat, vanhojentanssipaniikit ja partiojutut kasautuivat tälle yhdelle ja ainoalle viikolle. Jeeeeeee.

Koska olen oppilaskunnan hallituksessa, olen enemmän tai vähemmän luonnollisesti ollut mukana järjestämässä vanhojentanssien jatkoja omalle ja naapurilukiollemme. Aloitimme suunnittelun hyvissä ajoin jo elokuussa, ettemme vaan löytäisi itseämme tilanteesta, joss meillä ei ole kuukautta ennen paikkaa vielä vuokrattuna. Vaikea varmaan arvata, mikä on ollut viimepäivien suurin murheenkryyni.

Itse asiassa täydellinen paikka oli jo alustavasti vuokrattu, pilkkahintaankin vielä. Aivan hullun kaukana se oli kaupunkimme keskustasta, mutta ihan siedettävän matkan päässä. Vuokraus oli siis kirjallisen sopimuksen allekirjoitusta vaille sitova. Sitten, kun kirjallinen sopimus vihdoin(2 kuukautta myöhässä) saapui, oli mukana pieni yllätys. Paikkaa vuokraavan seuran johtakunta oli kokouksessaan päättänyt tietyistä lisäehdoista, joista me emme olleet tutustumiskäynnillä puhuneet halaistua sanaa yhteyshenkilömme kanssa. Kovin paukku oli tietysti se, että heidän mielestään jatkomme oli tulkittava yleisötilaisuudeksi. Me emme tästä tietenkään olleet lakiakaan tutkittuamme samaa mieltä. Kaiken lisäksi tapahtuman luokitteleminen yleisötilaisuudeksi merkitsisi meille suuria lisäkuluja, kuten 8(!) oikean järjestyksenvalvojan hankkiminen. Yeah. Loppuviikko onkin kulunut reippaissa ja hyvin kireissä tunnelmissa, kun olemme selvitelleet, mistä löytäisimme toisen paikan. Sellaisen, joka vastaisi meidän tarpeitamme. Nyt sellainen onkin ehkä löytynyt. Toivon sitä koko sydämeni pohjasta, sillä olen melko kyllästynyt tähän säätämiseen!

Näitä vastoinkäymisiä ei tietenkään helpota se, että kiitos lukioidemme oppilailta ei ole ollut kummoinen. Keräsimme nimilistaa jatkoille osallsituvista tanssiharjoituksissa(näin hyvissä ajoin) ja eikö sieltä ensimmäinen vääräleuka irvinytkin, että "no varmaan on vähän epävarmat kuviot ku ootte vasta viime viikolla alkanu näitä järkkäämään". Niin tosiaan. Jos olisin voinut, olisin lykännyt tämän tyypin käteen puhelimen ja käskenyt järjestämään itse. Kyllä sitä on helppo valittaa kaikennäköisistä jutuista, kun ei ole niitä itse järjestämässä.

Onneksi tähän viikkoon mahtui jotain hyvääkin. Kävin torstaina korjausompelimossa, jonne jätin vanhan tekoturkikseni korjattavaksi. He olivat aiemmin antaneet vain hyvin epämääräisen arvion siitä, että takkini valmistuisi ennen vanhojen tansseja. Nyt kävin pyytämässä(hiukan valehdellen, aivan pikkuisen vain), että he voisivat tehdä sen tammikuun loppuun mennessä. Paikalla oli onneksi joku todella ystävällismielinen naisihminen, joka lupasi tehdä takin valmiiksi ensi viikon perjantaihin mennessä. Siis aivan loistavaa! Enää viikko, ja ulkovaatetukseni vanhojenpäivää varten on kunnossa!