perjantai, 19. helmikuu 2010

5.30 !

Hyvää huomenta tanssikansa!

Vihdoin, suuri päivä on(lähes) valjennut ja meikäläinen on tietysti herätetty kello 5.30! Meikki alkaa aiemmin sovitusta huolimatta jo 6.15, joten aikainen herätys oli tarpeen. Kello 8.00 alkaa kampaaja, josta juoksen sitten tukka putkella koululle toivoen ehtiväni wanhojen(meidän!) aamunavaukseen. Hope I can make it!

Tästä tulee jännittävä päivä, todella. Vatsa on jännityksestä ihan sekaisin. Eilen meni valmistelut aivan liian myöhään, olin tutimassa vasta puoli 12. No, eiköhän se tästä. Onneksi hiihtoloma on jo aivan oven takana, joten ehkä univelatkin saa jotenkin nukuttua pois.

sunnuntai, 14. helmikuu 2010

Liian pientä, nappi liian - irti

On sunnuntai-ilta eikä paniikki todellakaan ole turhan kaukana. Sovitin eilen äitini kanssa pukuani(taas, halusin varmistaa että äiti osaa pukea sen päälleni!) ja mikä show siitä syntyikään. Äitini ei taaskaan osannut vetää vetoketjua kiinni(siis, kuinka vaikeaa se nyt voi olla?) eikä osannut vetää aluksi korsettinaruja tiukalle. Isi piti tietysti huutaa vetoketjunsulkemisoperaatioon apuun ja kyllä sitä insinöörin taidoilla taas setvittiin. Tässä vaiheessa olin jo valmis huutamaan poikaystäväni, joka katsoi televisiota viereisessä huoneessa, apuun. No, äiti sai viimein jutun juonesta kiinni ja alkoikin kiskoa korsettia kiinni innolla ja päättäväisyydellä - ja kas! Kului hälyttävä räks ja äitini sekosi totaalisesti. Yritin rauhoitella, mutta hän vain luennoi siitä, mikä kaikki olisi voinutkaan mennä rikki. Annoimme asian sillä hetkellä olla, ja kävin pyörähtämässä peilin edessä(ja vaativan tuomariston edessä). Ihan hyvältä näytti vieläkin, paitsi että rakas äiti oli vetänyt mekon niin kireälle etten ollut saada henkeä. Tämän vuoksi kainaloihini ilmestyi myös epämiellyttävät "jenkkakahvat". Loistavaa! Pääsimme vihdoin vaiheeseen, jossa puku otettiin pois ja tietysti tutkimme heti, mistä epäilyttävä "räks" oli kuulunut. Selvisi, että eräs nappi, joka pitää korsetin aluskappaletta kiinni, oli irronnut. Että hauskaa lauantai-iltaa äiti, pääset ompelemaan nappia vääränvärisellä langalla!

Olin myös torstaina kampauksen testauksessa. Se oli kamalaa. Ei, siis kampaajani on ihana. Ja teoriassa luotan häneen täysin. Tai luotin. Menin siis kampaajalle mukanani suosikkikampaukseni, tiukan henkisen kädenväännön jälkeen valittu.

Rakastan tässä sitä, että se on niin iso. Niin iso ja näyttävä. Ei mitään piperrystä, siihen riittävät omatkin hiukseni vaikeuksitta! No, aloimme siis kampaajani kanssa testailla kampauksen tekemistä ja erilaisia kiharakokoja. Lopputulos musitutti enemmän tätä:

Tuokin on kaunis, omalla tavallaan. En valita siitä. Minä vain en halua - missään nimessä - omaan kampaukseeni noin pieniä kiharoita! Hiukseni riittävät isompaankin, joten miksei? Pukuni on maailman yksinkertaisin ja koruttomin, mikseivät hiukseni voi olla hieman näyttävämmät? Olen alkanut hieman epäillä, uskallanko mennä perjantaiaamuna kampaukseen, kun vaarana on tämä. Taidan sittenkin tyytyä hyvään kakkoseeni, banaaninutturaan...

keskiviikko, 10. helmikuu 2010

Tämänhän olisi voinut hoitaa aiemmin...

Vanhojentanssit sen kun lähestyvät ja vielä on kaikki vähän niin ja näin.

Maanantaina olin ensimmäisissä paikkaharjoituksissa isossa hallissa, jossa iltanäytöksemme pidetään. Kaaos oli käsinkosketeltava ja ohjeet kuuluivat huonosti meidän koulumme porukalle, mutta hengissä selvittiin. Iltanäytöksen koreografiasta(siirtymiset, asetelmat yms.) vastaa naapurilukiomme liikunnanopettaja joka pelaa aina piirun verran kotiinpäin ja näin piti luonnollisesti paljon tärkeämpänä antaa tarkat ohjeet vain oman koulunsa tanssijoille. Että kiitos vaan. Siellä sitä hölmistyneinä seisottiin rivissä kuin tatit ja luotiin anovia katseita omaan liikunnanopettajaamme. Lopulta kuitenkin löysimme paikkamme ja ehkä jopa opimme harjoituksesta jotain. Ainakin sen, että edessäni tanssii surkea pari... Anteeksi.

Tällä viikolla aloitimme rahojen keräämisen vanhojen jatkoja ja potkiaisia varten. Mainittakoon ihan heti alkuun, etät vihaan rahojen pyörittämistä. Rahojen kanssa kuvaan astuu mukaan aina ällöttävän konkreettinen vastuu ja huhhuh, ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi tekemistä muutenkin! No, kyllä tämä tästä. Perjantaihin on kova kiire, mutta kun tarpeeksi jotain haluaa niin joskus jotain saavuttaakin. Joten luottamus on edelleen kova: perjantaihin mennessä kaikki rahaliikenne on virallisesti ohi, ja voin lakata hermoielmasta sen vuoksi. Ja kun nyt pääsin näihin tanssien oheisiin, olemme nyt vierailleet jatkopaikassamme ja looking good. Kaikki sopimukset on tehty ja ainoastaan ilmoitus poliisille puuttuu. Kukakohan senkin tekisi...

Toisin kuin aiemmin lupasin, kävin tervehtimässä kampaajaani vasta tänään! Siis, olen tulossa hulluksi. En vieläkään käsitä, miten onnistuin lykkäämään tätä niin kauan! Joka tapauksessa juttelimme tänään hetken. Tulos oli, että menen huomenna(!!!) hänen luokseen mukanani kuvia puvustani ja kaikki kampauskuvat joita olen löytänyt. Ja sitten kokeillaan ja mietitään kampausta. Kyseessä siis ilmeisesti ei ole koekampaus, mutta vähän osviittaa antava testaus perjantaita varten. Ja hyvä niin! Olen ollut ihan tulisilla hiilillä kun olen pelännyt, että nään kampauksen vasta tanssiaamuna ja petyn p a h a s t i . Toivottavasti en, luotan kampaajaani hyyvin paljon! Ikävää oli se, että kampaajani antoikin ajakseni 8.00 perjantaiaamuna, eli en todennäköisesti ehdi wanhojen aamunavaukseen!

Sääli.

perjantai, 5. helmikuu 2010

14 päivää!

Nyt kyllä alkaa todella olla muurahaisia housuissa!

Jälleen kerran kompastuin omaan älykkyyteeni. Olin niin haltioissani siitä, että sain puvun kotiin ja että meikki ja kampaus oli varattu hyvissä ajoin, etten muistanut viimeisteleviä järjestelyjä. Havahduin vatsa eilen huomaamaan, etten vieläkään ole sopinutaivan tarkoista meikkausajoistani, enkä vieläkään ole käynyt keskustelua kampaajani kanssa. Loistavaa.

Meikkaajani soitti tänään yteydenottopyyntöni jälkeen ja onneksi kertoi hyviä uutisia. Hän ei aio meikata minua mitenkään vielä torstai-iltana vaan silloin katsomme yhdessä meikkipohjan sävyt ja sellaisen valmiiksi. Olen todella helpottunut, kaikista periaatteistani viimeinenkin olisi valunut täysin hukkaan, jos olisin joutunut nukkumaan maski naamassa, käytännössä sohvalla. Nyt saan nukkua rauhassa ja pestä hiukset vielä aamulla kunnolla hyvin nukutun yön jälkeen(tai ainakin voin haaveilla siitä). Meikkaaja lupasi vielä soittaa ensi viikolla, milloin hänelle sopisi että tulisin valitsemaan sävyjä. Sitä odotellessa siis...

Kampaajalle aion soittaa ensi viikolla. Ei, soitankin jo huomenna! Kyllä, se on hyvä. Ensi viikolla unohtaisin varmasti, sillä hommaa olisi taas niin pirusti... Maanantaina meillä on ensimmäinen harjoitus molempien lukioiden kesken paikassa, jossa iltanäytös pidetään. Jännittää vähän, vaikka se ei olekaan vielä pukuharjoitus ja kenraali. Koeviikolla oli ylimääräiset tanssiharjoitukset kaikille halukkaille ja kas, sali oli tupaten täynnä! Onneksi nyt liikkeet alkavat jo sujua melko vaivattomasti, vaikka sekoitankin AINA polkkamasurkan ja wienervalssin. En edes tiedä miksi.

Ihan mielenkiinnosta: Mitä ihmeellistä siinä solariumissa ravaamisessa oikein on? Varmaan puolet lukiomme tytöistä käy solariumissa vanhojentansseja varten. "Kyllä mä heti lopetan siellä käymisen tanssien jälkeen..." Niin vissiin. Kuulostaa siltä, kuin olisivat riippuvaisia solariumista, ihanasta ihoa vanhentavasta rahanreiästä? Mutta eipä kai minulla ole mitään varaa valittaa kun itse vauhkoan tansseista niin että sylki roiskuu...

perjantai, 29. tammikuu 2010

Puku kotiin / Puku pesulaan

Viime kirjoituksesta onkin jo muutama tovi kulunut ja paljon on taas tapahtunut!

Tässä tietokoneen äärellä istuskellessani katseeni vaeltaa tuon tuostakin olohuoneen kaapin ovessa roikkuvaan valkoiseen pussiin. Muodoton se on, ei siinä mitään, mutta minulle kauniimpi kuin mikään muu pussi. Ja kyllä! Sen sisällä on vihdoin ikioma tanssipukuni kaikessa kauneudessaan ja kaikkine korjauksineen!

Eilen, torstaina, lähdin kaverini kanssa koulusta puoli kolmen aikaan kohti Helsinkiä. Korjattujen pukujen sovitus oli sovittu neljäksi ja koska kaverini parkkitilasta panikoiva äiti lähti kuskiksemme, lähdimme riittävän aikaisin. Helsingissä parkkipaikka löytyi onneksi helposti, mutta noin sadan metrin päästä liikkeestä. Normaalina päivänä se olisi tuntunut mitättömältä matkalta, mutta sää... Raju pakkanen ja poskia piiskova tuuli saivat minut todella harkitsemaan pyöreän kultakalamaljan hankkimista tanssipäiväksi kampaukseni ja meikkini suojaksi. Jokatapauksessa, lopulta saavuimme pukuliikkeeseen, hiukset sekaisin ja meikit poskilla. Suru haihtui kuitenkin nopeasti, kun puvut vedettiin yllemme. Ne olivat aivan juuri niin ihanat kuin olivat aiemminkin olleet.

Yllätyksiä toki löytyi. Kaverini puku oli jostain mystisestä syystä kutistunut edellisestä sovituksesta. Kyllä! Ei siis sivusuunnassa, eli kyse ei voi olla hänen lihomisestaan tai muusta sellaisesta. Puku oli lyhentynyt, ja reippaasti! Ensimmäiset kolme varttia menivätkin ompelijan yrittäessä pidentää pukua nostojen kiinnittimiä pidentämällä ja minun tepastellessani tyhmänä ympäri huonetta, kengät jalassa ja puku päällä. Vihdoin puku saatiin sopivan mittaiseksi hyvinkin siististi, ja menin äitiemme pyynnöstä poseeraamaan kaverini viereen. Ja mitä! Kaverini puvun rinnuksilla oli kolme tahraa! Tahraa!? Tässä tuohtumuksessamme kävi myös ilmi, ettei pukujamme todellisuudessa oltukaan korjattu niin kuin olisi pitänyt. Meidän kummankin puvuista puuttuivat irrotettavat olkaimet, joista oli tarkkaan sovittu ja mitat otettu. Vietimme rattoisan tunnin katsellessamme, kun ompelija teki silmiemme edessä olkaimet käsin ommellen. Great. Kun ne oli tehty, huomautimme tahroista ja voi juku: Näiden puhdistamiseen menikin sitten reilu puoli tuntia. Ompelija yritti poistaa tahroja itse, mutta kun totesi sen toivottomaksi, ilmoitti hän vain, ettei kaverini saisi pukuaan tänään mukaan. "Puku täytyy viedä pesulaan, lähetämme sen sitten postissa." Postissa? En ikimaailmassa antaisi liikkeelle lupaa lähettää omaa pukuani postissa! Toki se on kaverini päätös, mutta... Onneksi liike kuitenkin kustantaa postituksen ja pesulareissun. Olisi kyllä ollut hävytöntä laskuttaa niistä.

Kaiken kaikkiaan käytin tähän "pikaiseen" puvunnoutoretkeen 4,75 tuntia. Eli 4 tuntia ja 45 minuuttia. Ei naurattanut kotona kun muistin, että perjantaina on fysiikan koe, johon en ole laskenut yhtä ainutta tehtävää. Sweet. Onneksi kotona minua lohduttivat pukuni, liikkeestä ostamani geelityynyt kenkiin ja korvakorut, jotka lopulta pienen henkisen taistelun jälkeen kelpuutin.

Fysiikan koe meni todellakin aivan reisilleen, mutta oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Saimme vihdoin sovittua vanhojen tanssien jatkoista! Aikataulut ovat nyt kunnossa, hinnasta on sovittu ja paikkaan tutustumispäivä tiedossa! Potkiaisten suunnittelu on hyvällä mallilla ja varmasti onnistuvat hyvin. Elämä siis hymyilee. Stressitaso laski välittömästi ainakin puoleen, kun näitä jatkojen kuvioita selvisi. Nyt voin keskittyä vanhojen tanssien fiilistelyyn ja muihin oppilaskunnan hallituksen juttuihin.

Tämä on ehdottomasti vanhojen tansseista kertova blogi, mutta tähän on nyt pakko laittaa pieni maininta. Maanantaisessa oppilaskunnan vuosikokouksessa tulin valituksi oppilaskunnan uudeksi puheenjohtajaksi! Jeii!