Jännitys ei vieläkään ole lievittänyt, valitettavasti. Olen edelleen kroviani myöten täynnä jatkojen järjestelyä ja muita kakkosille sysättyjä hommia, mutta vihdoin tunnelin päässä on myös valoa!

Edellisessä kirjoituksessa avauduinkin sitten oikein reippaasti vanhojentanssien jatkojen järjestämisestä. Täytyy sanoa, etten vieläkään ole aivan täysin saanut tunnekuohujani lientymään, mutta nyt olen saanut(minkä koulukiireiltä olen ehtinyt) edes yöni nukuttua rauhassa. Viimeksi totein lopuksi, että olimme löytäneet toisen, melko varman ja hyvän paikan juhlillemme. Ja niin tosiaan, paikka vaikutti täydelliseltä. Kun kaverini soitti paikan vuokrauksesta vastaavalle naiselle, oli koko vuokraus täysin selvä. Sitten koitti maanantai.

Sain historian tunnilla viestin kaveriltani, että emme varmaan saakaan tätä paikkaa! Tämän paikan johtokunta puolestaan oli päätynyt siihen lopputulokseen, että emme ole tervetulleita heidän tiloihinsa. Perusteluiksi he esittivät, että paikassa on käynnissä remontti, joka valmistuu viikkoa ennen juhliamme(ilmeisesti edellisten vuosiluokkien ansiosta) ja että edellisen kerran kun tiloissa järjestettiin vanhojen jatkot, olivat juhlijat käyneet kuseksimassa lähinaapureiden pihoille. Ihan hyviä perusteluja siis, mutta ei meidän kannaltamme! Loppujen louksi otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin tämän seuran puheenjohtajalle. Yllätyksekseni hän oli erittäin miellyttävä, pysyi toistaiseksi kannassaan mutta lupasi vielä keskustella asiasta uudelleen. Ja perään sovimme, että hän soittaisi keskiviikkona(huomenna!) uudelleen. Noniin, eli ei siis vielä aivan tuhoon tuomittu juttu! Pieni huolihan tässä on koko ajan rinnan alla, entä jos emme todellakaan pääse haluamaamme paikkaan? Meiltä alkavat todella loppua juhlapaikat kesken ja olen varma, ettei vanhojen jatkojen mokaaminen ole omiaan vahvistamaan asemiamme ensi maanantaina pidettävässä opk:n hallituksen vuosikokouksessa.

Tämä kuseksiminen on kyllä hauska juttu. Eikö sitä varten paikalla olekin järjestystä valvovia tyyppejä, että he osaisivat osoittaa vanhoile oikean paikan merkata reviiriään?

Noniin. Odottelen siis huomista. Sillä välin onnittelen itseäni suuresti! Sain tänään, paljon aiemmin kuin olin odottanut, tekstiviestin pukuliikkeestäni. Pukuni on nyt täysin valmis, kaikki korjaukset on nyt tehty ja saisin puvun kotiin heti, kun pääsisin sitä sovittamaan. Wuhuuuu! Tätä viestiä olen oikeastaan odottanut koko syksyn ja talven! Saan vihdoin oman kultani kotiin, oih...

Kirsikka kakun päälle oli kyllä tämän päiväinen yllätys. Vaeltelin keskustassa ja yritin miettiä pääni puhki, mitä keksisin poikaystävälleni 18-vuotislahjaksi. No, ideat olivat luonnollisesti vähissä(koska vihana lahjojen ostamista) joten päätin mennä inspiroitumaan ja hakemaan lohtua erääseen laukkukauppaan. Olin sivusilmällä nähnyt kaupan ikkunassa muutamaa päivää aiemmin juhlalaukkuja ja ajattelin, että ehkä sieltä voisi löytyä joku siedettävä. Niin siedettävä, ettei minun tarvitsisi maksaa 106 € yhtä iltaa varten sävytetystä laukusta! Noniin, kävelin kauppaan huomaamatta, että ikkunoissa oli suuret mainokset toitottaen liikkeen loppuunmyynnistä. Käyskentelin onnellisena kaupassa tiiraillen iltalaukkuja ja löysinkin mieleiseni. Vielä mieluisammaksi laukku muuttui löydettyäni hintalapun: 12,80 € ! Siis käsittämätöntä! Olin onnistunut löytämään täydellisen laukun, niin edullisesti! Pohdin hetken, kehtaisinko kuitenkaan ostaa laukkua ennen kuin poikaystävän lahja oli hankittu, mutta myönnyin lopulta. Tämä oli tärkeää. Olin lopulta itkeä ilosta kun saavuin kassalle. Ilmeisesti laukun hintalapussa ollut numero olikin laukun oikea hinta, ja kassalla myyjä alko laskea vielä poistomyyntialennusta. "Se tekee sitten 10 €." Olisin voinut kuolla onnesta.