Viime kirjoituksesta onkin jo muutama tovi kulunut ja paljon on taas tapahtunut!

Tässä tietokoneen äärellä istuskellessani katseeni vaeltaa tuon tuostakin olohuoneen kaapin ovessa roikkuvaan valkoiseen pussiin. Muodoton se on, ei siinä mitään, mutta minulle kauniimpi kuin mikään muu pussi. Ja kyllä! Sen sisällä on vihdoin ikioma tanssipukuni kaikessa kauneudessaan ja kaikkine korjauksineen!

Eilen, torstaina, lähdin kaverini kanssa koulusta puoli kolmen aikaan kohti Helsinkiä. Korjattujen pukujen sovitus oli sovittu neljäksi ja koska kaverini parkkitilasta panikoiva äiti lähti kuskiksemme, lähdimme riittävän aikaisin. Helsingissä parkkipaikka löytyi onneksi helposti, mutta noin sadan metrin päästä liikkeestä. Normaalina päivänä se olisi tuntunut mitättömältä matkalta, mutta sää... Raju pakkanen ja poskia piiskova tuuli saivat minut todella harkitsemaan pyöreän kultakalamaljan hankkimista tanssipäiväksi kampaukseni ja meikkini suojaksi. Jokatapauksessa, lopulta saavuimme pukuliikkeeseen, hiukset sekaisin ja meikit poskilla. Suru haihtui kuitenkin nopeasti, kun puvut vedettiin yllemme. Ne olivat aivan juuri niin ihanat kuin olivat aiemminkin olleet.

Yllätyksiä toki löytyi. Kaverini puku oli jostain mystisestä syystä kutistunut edellisestä sovituksesta. Kyllä! Ei siis sivusuunnassa, eli kyse ei voi olla hänen lihomisestaan tai muusta sellaisesta. Puku oli lyhentynyt, ja reippaasti! Ensimmäiset kolme varttia menivätkin ompelijan yrittäessä pidentää pukua nostojen kiinnittimiä pidentämällä ja minun tepastellessani tyhmänä ympäri huonetta, kengät jalassa ja puku päällä. Vihdoin puku saatiin sopivan mittaiseksi hyvinkin siististi, ja menin äitiemme pyynnöstä poseeraamaan kaverini viereen. Ja mitä! Kaverini puvun rinnuksilla oli kolme tahraa! Tahraa!? Tässä tuohtumuksessamme kävi myös ilmi, ettei pukujamme todellisuudessa oltukaan korjattu niin kuin olisi pitänyt. Meidän kummankin puvuista puuttuivat irrotettavat olkaimet, joista oli tarkkaan sovittu ja mitat otettu. Vietimme rattoisan tunnin katsellessamme, kun ompelija teki silmiemme edessä olkaimet käsin ommellen. Great. Kun ne oli tehty, huomautimme tahroista ja voi juku: Näiden puhdistamiseen menikin sitten reilu puoli tuntia. Ompelija yritti poistaa tahroja itse, mutta kun totesi sen toivottomaksi, ilmoitti hän vain, ettei kaverini saisi pukuaan tänään mukaan. "Puku täytyy viedä pesulaan, lähetämme sen sitten postissa." Postissa? En ikimaailmassa antaisi liikkeelle lupaa lähettää omaa pukuani postissa! Toki se on kaverini päätös, mutta... Onneksi liike kuitenkin kustantaa postituksen ja pesulareissun. Olisi kyllä ollut hävytöntä laskuttaa niistä.

Kaiken kaikkiaan käytin tähän "pikaiseen" puvunnoutoretkeen 4,75 tuntia. Eli 4 tuntia ja 45 minuuttia. Ei naurattanut kotona kun muistin, että perjantaina on fysiikan koe, johon en ole laskenut yhtä ainutta tehtävää. Sweet. Onneksi kotona minua lohduttivat pukuni, liikkeestä ostamani geelityynyt kenkiin ja korvakorut, jotka lopulta pienen henkisen taistelun jälkeen kelpuutin.

Fysiikan koe meni todellakin aivan reisilleen, mutta oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Saimme vihdoin sovittua vanhojen tanssien jatkoista! Aikataulut ovat nyt kunnossa, hinnasta on sovittu ja paikkaan tutustumispäivä tiedossa! Potkiaisten suunnittelu on hyvällä mallilla ja varmasti onnistuvat hyvin. Elämä siis hymyilee. Stressitaso laski välittömästi ainakin puoleen, kun näitä jatkojen kuvioita selvisi. Nyt voin keskittyä vanhojen tanssien fiilistelyyn ja muihin oppilaskunnan hallituksen juttuihin.

Tämä on ehdottomasti vanhojen tansseista kertova blogi, mutta tähän on nyt pakko laittaa pieni maininta. Maanantaisessa oppilaskunnan vuosikokouksessa tulin valituksi oppilaskunnan uudeksi puheenjohtajaksi! Jeii!