Jahau, paluu kouluun ei voisi sujua sulavammin. Nukuin pommiin, en ehtinyt aamulla meikata ja hiukseni päättivät aamulla tehdä Elvikset. Jes!

Nyt ei voi siis enää valittaa tekemisen puutteesta. En kyllä siitä ole valittanutkaan, päinvastoin. Nyt se kaikki tehtävämäärä vain vyöryi päälle ensimmäisen koulupäivän turvin. Koeviikkoon on enää kolme viikkoa, kaksi kirjaa on lukematta, kaksi yo-vihkoa tekemättä, englannin puhe ja runo pitäisi tehdä, sanaston opettelua... Näin alkajaisiksi. Ja nämä tietysti vain lisättynä siihen hommaan, joita lukion erilaiset riennot aiheuttavat, kuten vanhojen tanssit.

Edistystä on kyllä tapahtunut. Olin loman toiseksi viimeisenä päivänä puvun toisessa sovituksessa(vihdoin!) ja hyvin meni. Mahdoin pukuuni sisälle, selkääni ei ole ilmestynyt ylimääräistä ihoa(lue: läskiä) ja niin edelleen. Tarvittavat muutokset on myös merkattu ja toivottavasti saan korjatun pukuni tammikuun loppuun mennessä; Niin ainakin on minulle luvattu! Pukua ei onneksi tarvinnut kaventaa kiitos korsettimallisen sulkemissysteemin. Kun myyjä aluksi veti pukua päälleni, olin jo huutaa hallelujaa, sillä korsetista huolimatta tuntui vetoketjun kiinnisaaminen olla työn ja tuskan takana. Onneksi, kuten minulle myöhemmin ystävällisesti selitettiin, puku on aluksi tiukka ja "löystyy" kun se on hetken ollut päällä, lämmennyt ja tottunut kantajansa vartaloon. Ja niinhän siinä kävi, että hetken liikkeessä tepasteltuani alkoi puku tippua. Tunsin itseni täysin ääliöksi nykiessäni pukua koko ajan hieman ylemmäs, onneksi eräs myyjistä huomasi tilanteeni. "Tuosta nykimisestä päätellen on hieman löysä puku", hän sanoi ja veti korsettia huomattavasti kireämmälle. Olo oli silti epävarma, joten päätimme tehdä pukuun irrotettavan, niskan takaa menevän olkaimen. Ihan kaiken varalta. En suin surminkaan haluaisi näyttää täydeltä ääliöltä itse tansseissa nykiessäni pukua vaivaantuneena ylöspäin! Niskalenkin lisäksi helmaa lyhennettiin reippaasti, sillä olen melko lyhyt ja puku valitettavasti tehty normaaleille ihmisille. :)

On helpottavaa, ihanaa, loistavaa, että pukuni oli sopiva. Ei kiristä, ei selkäläskejä, pysyy(?) päällä jne. Puku on edelleen kaunis, niin kuin oli viime elokuussakin. Kaikki on siis hyvin? No ei aivan! Sain jostain päähäni, että pukuni olisi väärän värinen. Taidan olla tulossa vainoharhaiseksi, mutta siltä se kaupassa näytti. Muistin, että väri oli paljon tummempi, ja nyt puku näytti melkein turkoosilta! Vertasin kuitenkin kaupassa ottamiani kuvia netistä löytämiini "saman värisiin", ja ehkä olen hullu. Valaistus on mainoskuvissa toki erilainen, mutta kyllä se väri tarpeeksi lähellä oikeaa on. Ehkä muistini vain heitti kuperkeikkaa, värin näytekappale petti minut jne. Tässä nyt kuitenkin vähän kuvaa puvustani.

Olen pahoillani, mutta tässä vaiheessa en aio paljastaa liikaa puvustani(tai itsestäni). Mutta ehkä tuosta jonkinlaista kuvaa saa. Puku on siis hyvin simppeli, ei mitään koristeita tai muita hörhötyksiä. Koristeet ja muut erikoisuudet ovat kyllä uskomattoman kauniita, mutta eivät minun päälläni. Tai ehkä ovatkin, mutten osaa käyttää niitä. Kuten en korujakaan. Koska tilasin pukuni niin ajoissa, sain liikkeeseen 100 €:n lahjakortin, ilmeisesti asusteisiin käytettäväksi. Myyjät sitten alkoivat tiedustella, että mitähän olisimme vielä vailla. Kengät minulla jo luonnollisesti on, koska sovitukseenkin menin, mutta laukku ja korut puuttuvat vielä. No, niitä sitten katseltiin ja kauniitahan kaikki korut olivat. Eivät vain minun makuuni.

En ole ikinä ollut koruihminen. Haluan olla parhaimmillani vanhojentansseissa ja kyllä, korut viimeistelevät asun. Asennevammani takia tämä on kuitenkin hieman hankala juttu. Vihaan koruja! Yhden modernin helmikaulakorun olen löytänyt elämäni aikana, jota suostun käyttämään. Glitteristä! Pukuliikkeessä minulle tarjottiin toinen toistana kauniimpia koruja, mutta tunsin olevani kuin koira kaulapannassa kokeillessani niitä. Sinne jäivät siis korut ja kotiinviemisiksi tuli epävarmuus korujen hankinnasta. Voinko käyttää tätä löytämääni aarretta, vaikka olen käyttänyt sitä koulussa muutenkin?

Vilkaisimme myös laukkuja, ja ensimmäiseksi käteeni työnnettiin kultainen(kenkiini sopien) kaunotar. Jossa oli paljetteja! Paljetit aiheuttavat minulle henkilökohtaisesti oksennusreaktion, joten ei tämäkään kelvannut. Myyjä katsoi minua hetken ja totesi: "Taidat olla sellainen poikatyttö, vai." Ei, ei, ei! Ei sinne päinkään! Minä vain en harrasta koruja! Onneksi kaupasta löytyi muunkinalisia, tosin värjäystä kaipaavia laukkuja. Löysin mieleiseni, ihanan eleettömän ja melko suuren laukun. Todella kaunis yksilö! Olin jo lähes varma ostavani sen, kun älysin kysyä hintaa: 76 €. Entä värjäys? -30 €. Mitä? Maksaisinko 106 € yhdestä laukusta?! Huhhuh. Laukku jäi kauppaan, mutta varaus jäi. Nyt se laukku odottelee siellä nurkassa, josko kuitenkin kelpuuttaisin sen. Ehkä tarvitsen vain vähän aikaa miettiä tätä suurta panostusta. Onhan se lahjakorttikin, joka pitää kuitenkin käyttää. Mutta entä alusvanne, ja pukupussi..?