Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tanssikenkiään on syytä käyttää jo ennen kenraaliharjoitusta; Minä en nimittäin ainakaan haluaisi päivää ennen tansseja yllätystä, etten osaa tanssia kengilläni pukuni kanssa. Kenkiä on siis syytä raijata mukaan vanhojentanssiharjoituksiin, maksoi mitä maksoi.

Tai no, ei sentään.

Perjantainen aamupäivä kului mukavasti Salty Dog Ragin tahdissa, korkkarit jalassa. Kengät pysyivät jalassa eikä musiikkikaan ollut niin nopea kuin yläasteelta muistin. Jälleen tunsin ryhtini paranevan silmissä; Joku taika korkokengissä täytyy olla! Jos tanssimenestys riippuisikin pelkästään tanssiaskelista, kengistä ja musiikin nopeudesta, olisin taivaissa. Valitettavasti parini on kuitenkin onneton rytmin kanssa. Hän oppi tänäänkin askeleet melko pian tunnin alun jälkeen, mutta hidas hän oli. Kun minä olin jo valmiina vilkuttelemaan kuvitellulle yleisölle, oli partnerini vielä pyörähtelemässä minua kohti. Kun minä olin ottamassa ristiaskelia oikealle, olin hän vasta palailemassa viimeisestä pyörähdyksestä. Ja niin oli traagisen onnettomuutemme siemenet kylvetty. En muistanut vahtia hänen jalkojansa(yritän kovasti oppia kestohymyä ja yleisöön katsomista), ja eikö hänen suojaton jalkansa ollutkin kultaisen korkoni tiellä. Kyllä vain! Kuulin musiikin lomasta hälyttävän räsähdyksen, katsoin kauhuissani alas ja siinä se oli. Olin korollani astunut hänen jalalleen(onneksi varpaiden väliin) ja repäissyt suuren palkeenkielen hänen sukkaansa! Loistavaa. Paniikkireaktio iski ja aloin pyydellä anteeksi, tarkistin monta kertaa oliko jalkaparka kunnossa ja yritin epätoivoisesti jatkaa tanssimista. jalka oli kuulemma kunnossa, mutta sukka ei. Olin aivan järkyttynyt; Ei tyttöjen kuulu talloa parinsa varpaille, sehän on miesten hommaa!

Tämähän on tietysti hyvin rajoittunutta. Korkokengät saavat suurta tuhoa aikaan osuessaan väärään paikkaan, ja niin oli lähellä käydä. Toivoin niin, että parini olisi tallonut minun varpailleni, sillä se olisi ollut siedettävämpää itsetunnolleni sekä muutenkin "normaalia". Mutta ei, minä talloin hänen varpaansa. Lopputunnin ajaksi pakotin parini laittamaan kengät jalkaansa välittämättä vastalauseista: "Ei kenelläkään muulla ole täällä kenkiä, kaikki on sukkasillaan! Vähän noloa laittaa kengät jalkaan.." Aha, ei kiinnosta. Minua kiinnostaa se, että parini jalat säilyvät tanssikuntoisina helmikuun 19. päivän iltaan asti! Ja niin raukka joutui tanssimaan Adidakset jalassa.

Nyt kyllä hävettää. Ja suututtaa! Miksi poikia ei pyydetä tanssimaan kengät jalassa? Kai nyt kaikilla pojilla jotkut juhlakengät kotonakin on? Mielestäni on väärin, epäreilua ja ajattelematonta, että kaikkien tanssit vaarannetaan sillä, että vain tytöt tanssivat kengät jalassa! Taidan tehdä tästä vääryydestä ilmoituksen Lukiolaisten liittoon...