Jos olenkin ikinä murehtinut vanhojentanssipukuani, ei se ole mitään verrattuna kampaukseen! Olen nauranut itselleni tässäkin blogissa jo melko paljon, mutta tämä kampausfiasko on jo elokuvan arvoinen. Taivas yksin tietää, kuinka paljon kampauksen onnistuminen minulle merkitsee ja mitä kaikkea olen tehnyt sen hiusmöykyn eteen. Varsinainen paskiainen.
Hiuksiani olen tietysti kasvattanu ala-asteelta lähtien. Siis, kuka nyt ei olisi? Tottakai jokainen tietää ala-asteella tanssivansa vanhat vähintään viiden vuoden päästä, eikö niin? No, minä tiesin. Viime keväänä varmistin luottokampaajaltani, että hän tekisi myös tanssikampaukseni. Kyllä tekisi. Ihmetteli kovasti aikaisuuttani, mutta suostui mukisematta. Ehdotin koekampausta viime kesälle, siskoni rippijuhliin. Vaustaukseksi sain naurua ja tiedon, ettei hän tekisi koekampausta ollenkaan. "Minä teen kampauksia vain tutuille asiakkailleni. Tunnen heidät ja heidän tyylinsä, joten koekampausta ei tarvita. Tuot vain kuvan mieleisestä kampauksesta etukäteen niin katsotaan sitä sitten tanssipävän aamuna." Tämä tietysti sai verenpaineeni kohoamaan korkeuksiin. Miksei koekampausta? Entä jos se ei vain onnistu?
Syksyn alussa sovin jo tarkasta kampausajastani. Tuolissa on istuttava tasan kello 7.30 aamulle, sillä hän haluaa varata 2 tuntia kampauksen tekoon. Loistavaa. Mihin sitten meikki tungetaan? Tällä hetkellä ratkaisu näyttää olevan meikkipohjan teko torstai-iltana ja meikin viimeistely alkaen 6.45 perjantaiaamuna. Loistavaa.
Mielenrauhani syvästi järkyttäneen koekampauskeskustelun jälkeen olen luonnollisesti etsinyt "sitä oikeaa" naistenlehdistä, Oscar-gaalasta, Linnan juhlien vastaanotolta, kaikenlaisista hiuslehdistä ja etenkin netin pohjattomista syövereistä. Tällä hetkellä pelkästään internetistä löytämieni kampausten saldo on 47, tosin tästä puuttuvat kaikki ne, jotka tällä hetkellä ovat koomassa lepäävän koneeni syövereissä. 47! Minulla on vaikeuksia jo kahden asian välillä päättämisessäkin, mutta 47... Huhhuh. Kampaajani on jo nähnyt kuvan mekostani ja mallikangaskappaleen väristä, mutta eipä niillä paljon virkaa ole, jos kampaus puuttuu.
Muutaman suosikin olen kuitenkin onnistunut valitsemaan. Nyt siis vähän kuvitustakin tähän harmaaseen sanasoppaan!
http://www.ilmehiustiimi.com/UUDET%20KUVAT/GALLERIAAN/Haakampaus_upea.jpg
Tämä nuttura viehättää eniten mielenkiintoisuutensa takia. Tyylikäs perusnuttura, jossa on kuitenkin jotakin katsomisen arvoista muuallakin kuin hiussykerössä. Näyttää myös hyvin toteutuskelpoiselta jopa minun hiuksiini. Aika konservatiivinen valinta, eikä tällä varmaankaan erotu illan näytöksessä suuresta massasta. Mutta tarkemmin ajatellen, haluanko ollakaan se "oho"-reaktioiden aiheuttaja?
http://www.haatjajuhlat.fi/filearchive/1/11142/frisyr2.jpg
Tämä on i-h-a-n-a ! Rakastuin tähän veistoksellisuuteen ja moderniin ulkomuotoon. Tämä ei yritä rikkoa fysiikan lakeja eikä näytä liian omaperäiseltä, sillä en kuitenkaan halua näyttää pikkulapselta, joka löysi äidin meikkipussin. Tässä taideteoksessa pelottaa eniten se, riittävätkö hiukseni tämän tekemiseen? Ja kuinka paljon lisäkkeitä tarvittaisiin? Nyt epäilyttää myös kampauksen näyttävyys, tai oikeammin sen katoaminen. Näyttääköhän tämä ollenkaan hyvältä vaaleissa hiuksissani?
http://www.bride.ca/wedding-ideas/images/blog/WeddingHair/Buns/Couture-Bun.jpg
Olen syvästi harkinnut tuollaista pitkänomaista, "korkeaa kampausta". Tämä tuntuu kampaukselta, joka on hyvännäköinen sekä edestä, takaa että sivulta päin. Pidän tämän siisteydestä ja pehmeydestä, mitä nuo ihanat kiharat tuovat. Ei näytä liian vaikeltakaan! Hmm...
Ennen kuin näin tämän kuvan, olin aivan sataprosenttisen varma, etten halua mitään puoliksikaan auki olevaa kampausta, nehän vain menevät pilalle ja ovat pahimmillaan jopa tiellä! Tämä on kuitenkin oikea helmi. Todella huoliteltu ja tyttömäinen kampaus todella näyttää että hiusta on olematta kuitenkaan tiellä. Sokerina pohjalla on tietysti tämä jumalainen hiusrusetti pitämässä homman kasassa. Tällä hetkellä finaaliin pääsisivät varmaan kuva nro 2 ja tämä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Entä jos hikoilen tämän pilalle?
Jokaisella kirjoituskerralla tunnen olevani vielä hölmömpi kuin edellisellä. Toivottavasti joku jakaa tämän tunteen kanssani!
Kommentit