Miksi tosiaan? Miksei mulle ole tullut tekstaria, että voit hakea pukusi nyt tai tulla edes sovittamaan?! Kaveri sai juuri viestin, ettt ulkomailta tilattu puku on nyt noudettavissa. Jassoo. Tuntuu joululahjojen ja muun jouluoheisen odottelu pieneltä, kun sormet syyhyävät etsimään pukuliikkeen numeroa ja itse huuleni haluavat tuoda ilmi vaatimuksensa puvun pikaisesta toimittamisesta. Toista se oli lapsena, kun Barbie-nukke oli vuoden kohokohta.

Miksi tosiaan, joulu ei tunnu yhtään joululta. Jätin lahjavalmistelut jouluviikon tiistaihin(en ole ikinä ennen jättänyt niin viime tippaan), sorruin leipomaan piparkakkuja lahjaksi... Mikä minussa on vikana? Vanhojen tanssit, varmaan. No ei, kyllä se muukin lukio verottaa osansa etenkin rajallisesta ajasta, mutta jotenkin ajatukset vaan pyörivät tansseissa, tällä hetkellä lähinnä puvun saapumisessa. Olen myös todella yrittänyt pysyä kuosissa, esim. surkuhupaisan karkkilakkoni avulla, mutta pelkään joulun tekevän tuhojaan kysymättä lupaa. Onneksi kuntosalikortti on vielä voimassa ja innokas kaveri treenikaveriksi. Onneksi.

Taidan olla todella hölmö. Ei tansseja pitäisi näin paljon miettiä. Pidän itseäni maanläheisenä, järkevänä nuorena. En pidä hömppäkirjoista, vaan luen kaikista mieluiten jane Austenin ja kumppaneiden kirjoja...

Sepä se! Jane Austen ihastuttavina seurapiiriromaaneineen on syy kaikkeen! Harmikseni en ole hetkeen pääsemässä hänestä eroon, sillä päätin juuri lukea Austenin Sense and Sensibility -kirjan englanninkurssia varten. Huoh.